Oon ihan kauhee hamstraaja.
Enkä hamstraa ehkä niinkään tavaroita vaan muistoja.
Tai tavallaanhan hamtraajathan säilyttää kaiken, koska niissä on tunnearvoa ja niistä voi joskus olla vielä hyötyä.
Hamstraan valokuvia ja blogitekstejä. Ne tekstit nolotti ihan kamalasti, mut niihin muistoihin oli kiva palata.
Miu kaapeista löytyy satoja valokuvia. Ihan hölmöistä jutuista niiku joku kuva kukasta tai jostain hiton auringonpaisteesta, mut ne on tärkeitä ja se kuva jo saa mieleen sen muiston siitä hetkestä. Tää kukka kasvoi sillon miun yläasteen pihalla ja tää ihana auringonpaiste säteili silmille sillon Rodoksella.
Siis miun puhelimesta loppuu kans kohta tila, koska haluun joka hetkestä kuvan. En kyl luota omaan muistiini et pystyisin muistamaan nää hetket ilman niitä kuvia.
Miulta löytyy myös "muistolaatikko". Sieltä löytyy ikivanha kalenakortti ku tanhusin, simpukka etelän matkalta, pääsylippu lentokoneeseen ensimmäiseltä yksinlennolta ruotsiin, lehtileike valmistujaisista ja kaikkee muuta iha hassuu krääsää.
Hmm, mie taidanki hamstrata myös tavaroita. Pieniä ja ärsyttäviä "mihi hittoo mie tänki laitan"-tavaroita.
Mut ei vaan raaski heittää pois!
Nyt alotin siistimisen täältä ja poistin kaikki vanhat hömpäntönttätekstit.
Jäi jotenki vapautunut olo.
Palasin vanhoihin teksteisin aina vuosittain, aluksi ne oli hauskoja mut nyt vaan mietin mitä kaikkee menetin.
Ehkä on hyvä kääntää joskus katse tulevaan tai vaan ihan pysyä tässä hetkessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti