300517

Mieli tekee kepposia. 

Google-haussa "stressi ja ahdistuneisuus".

Muistatko Emmi sillon pari kesää sitten kun kaaduit lavasteisiin kesken esityksen? 

Mites se kerta ku lähentelit kännissä? 

Ahhahhahh entäs se ku naapuri tuli käymään just sillon kun olit alasti olohuoneessa!!

Ohhoh ootko aatellu muuten sitä ettet oo lukenu plaria yhtään? 

Entäs se syksyn projekti? Ootko harjotellu?

Mites kesä? Ootko töissä? Aa et, joojoo lähteeköhä kämppä alta?

Hyi juma tääl on likasta, kato nyt noita rasvatahroja liedellä!

Hahah aattele, kello lähenee puolta yötä ja siula ois huomenna työpäivä. 

No mut mites se kerta ku pussasit sitä yhtä kaverii miljoona vuotta sitte, aika nastya vai mitä.

No ei siinä. 

Calm your tits. 

Välillä päässä soi macarena, paardit ovat parhaat ja lauantainen discomusiikki. 

Miks tuntuu että aika loppuu??

Nyt alkoi soimaan päässä lause "aika juoksee meitä vastaan"..

Mie en osaa rauhoittaa itseäni, millon miun sisäinen aikapommi räjähtää? 

Surkuhupaisaa on se, että olen suunnitellu kaiken valmiiksi. Mie tiedän, että kaikki tulee menemään hyvin. 

Mutta oon myös aikamoine jossittelija.

Tällä hetkellä tuntuu, että stressaan vaa stressaamisen takia. 

Ei oo stressattavaa, MUTTA JOS!?

Miula ei taida olla luottamusta tarpeeksi itseeni, että oisin mukamas muistanut kaiken tarpeellisen suunnitellessani asioita.

Miun tuurilla elämä heittää kuitenkin jossain vaiheessa häränpyllyä!

Ei mikää voi mennä ku ruusuilla kävelis..

Calm your tits, m'am

Mielessä rullaa 600 000 asiaa, oispa joskus iha zen.

070517

Mikä on se hetki kun voi tyytyväisenä istahtaa ja miettiä, että kaikki on hyvin. 

Milloin se kuiskiva olento päättää olla hiljaa. 

Milloin se olento myös näkee, kuinka elämä joskus hymyilee. 

Milloin se olento antaa ihmisen nauttia olostaan. 

Tää olento on ihmisen suurin vihollinen, jokaiselta löytyy oma äänensä pään sisältä. 

Jollakin tää ääni sanoo ettei siusta ole mihinkään, toisilla se huutaa röyhkeyksiä siun ulkonäöstä ja osalla se voi lyödä siut niin alas, et on hankala taistella itsesi sitä kuilua ylös. 

Kukaan muu ei lyttää meitä niin alas kun myö ite. 

Milloin osaa olla tyytyväinen ja lopettaa itsensä kyseenalaistaminen. 

Milloin sitä näkisi täydellisesti, että sitä riittää maailmalle 

JUST NÄIN. 

Mie olen oppinut hiljentämään tätä epäilyksen ääntä haastamalla itseäni aivan uusiin sfääreihin. 

Lopetan hetkellisesti laskelmoimisen ja teen jotain mikä saa miun sisuskalut huutamaan APUA. 

(postaa uus kuva, postaa uus kirjotus, laita punainen paita tänään, rintavako on ok, tatuointi on ok)

Miula on nimittäin paha tapa yliarvioida kaikkea ja kaikista eniten miuta pelottaa mitä miusta ajatellaan. 

Tarkistelen vähintään 7 kertaa olenko kirjoittanut jotain oikein tai 9 kertaa sitä voiko tän kuvan julkaista koska miun vasen kulmakarva söjöttää jotenki hassusti ja miun iho ei oo silee. 

Mitä jos mie nyt laitan tän kirjotuksen ja joku tulee ja haukkuu miut? 

Oon iha varma et romahan, en kestäis sitä yhtään. 

Koska siinä vaiheessa se ääni miun sisällä sanois et 

"Kato nyt Emmi, miehän sanoin siule, että siinä käy näin! Ei kukaan siusta oikeesti tykkää!". 

Ja se murtais miut ihan täydellisesti. 

Mie oon iha varma, et mie oon täydellinen virhe. 

Mie oon virus tietokoneohjelmassa, mie oon glitchi pelissä, mie oon jar jar binks tässä galaksissa. 

Todellisuus voi olla jotain aivan muuta, miun mielipide kulkee hyvin paljon käsi kädessä ulkopuolisten mielipiteiden mukaan. 

Tällä hetkellä mie osaan sanoa, että mie olen lahjakas. 

HILJAA. 

Mie osaan sanoo, että mie oon ylpee miun työsaavutuksista. 

HILJAA. 

Mie osaan sanoa myös sen, että miun elämä on ihan mielekästä. HILJAA. 

Näin mie lyön turpaan sitä rumaa puolta miusta. 

KABOW ja BOOM! 

Mie koitan kovasti taistella sitä epäilyksen ääntä vastaan, taistele sieki ja löydä siun vahvuudet!

Tässä on miun vahvuuksien yks voimanlähde

Peace OUT!