141117

Elämä on siinä vaiheessa että arkielämän perusasiat tuntuu jumalattoman vastenmieliseltä.

Ruuanlaitto, siivous (milloin se ois muutenkaa tuntunu hyvältä), 

pyykkääminen, kaupassa käynti.. tai itsestään huolehtiminen. Arkipäivänä huomaa lähtevänsä ulos mitä mielenkiintoisimmissa tamineissa tai samassa paidassa jossa on jo useamman päivän kulkenut.

Lähtökohtana miun elämässä miula oli se, että menoja oli parhaimmillaan kerran kuukaudessa.. 

Joku kissanristiäinen jossain.. 

Nyt oon päässy siihen pisteeseen, että saa viuhtoa lähes päivittäin jossain aivan muualla kuin kotona. 

Kun oma työ on jo todella raskasta fyysisesti ja psyykkisesti ja ei ole tottunut minkäänlaiseen seikkailemiseen vapaa-ajalla niin pienessä shokissa tällä haavaa elän.

Ja miun kiire on varmaan vähäistä muihin verrattuna, mutta olemmehan me kaikki yksilöitä ja reagoimme asioihin eri tavalla..

Vähän kyllä mehustelen sillä, että hei kuulkaa miulakin on nyt ELÄMÄ!

Ja kaikessa raskaudessaan tää silti on niin saatanan antoisaa. 

Opin koko ajan uutta, saan uusia haasteita ja pääsen koko ajan enemmän eroon henkilökohtaisista ongelmistani. 

Itsetunto kasvaa ja tuntuu, että vihdoin tän kuoren alla on jotain muuta ku tyhjyyttään kumiseva aukko.

Oon löytäny enemmän omaa tyyliä ja lisää sitä anteeksiantamattomuutta olemiselleen ja elämiseensä.

Ja kaiken tän keskellä silti sen oman rauhan arvostus on kasvanut ja vapaa-aikaa kunnioittaa aivan eri tavalla. 

Kaverit auttaa jaksamaan

Muistakaa elää täysillä pyytelemättä anteeksi, ottakaa se tatuointi vaik mutsi sanoo hyi ja ota ne haasteet vastaan ylpeydellä ja tarmokkaana. 

Mut muista myös osata sanoa ei ja antaa armoa itselles.

Nyt miun pitää ymmärtää antaa höllää itelleni et jaksaisin hymyssä suin käydä ees suihkussa.

240817

Mikään ei inhota ja rassaa niin paljon kun omat mädät aivot.

En muista lähestulkoon mitään, mie kuuntelen ja sovin asioita mut pari päivää myöhemmin unohdan ne täysin.

Jos en oo vuorannu asuntoa muistilapuilla niin oon mennyttä kalua.

Esimerkkinä olin sopinut työkaverin kanssa, että teen seuraavan viikon keskiviikkona ylitöitä 45 minuuttia, koska tulen muita myöhemmin töihin.

En muistanut edes käyneeni koko keskustelua viikkoa myöhemmin kun työkaveri muistutti asiasta.

Miun ajatukset on nii hirvittävän hajanaisia, uuvun jo pelkistä ajatuksista kun en saa jäsennettyä miun aivoituksia.

Joskus koittaa ottaa päiviä siihen, että rentoutuu ja yrittää ymmärtää mitä kaikkea pään sisällä liikkuu. Rauhottais ajatuksia ja yrittäis tyynyttää pään sisästä myrskyä. Mut en pysty ole hetkeäkään tekemättä mitään ylimäärästä.

Saatan ajatella tiskaavani ja kun sen alotan huomaan kaakeleiden olevan likasia ja alan jynssäämään niitä kesken tiskauksen. Hetkeä myöhemmin löydän itseni järjestelemässä eteisen kaappeja, tiskit edelleen likaisina.

Tähän jäsentämättömien ajatusten sekaan vielä lisärinä se muistamattomuus niin kylä lähtee. 

Miula pitäis olla matkassa koko ajan helvetin iso kalenteri ja pino postit-lappuja. Vois olla kävelevä toimisto ihan vaan sen takia kun aivot ei osaa mennä paikasta a paikkaan b vaan jotain jää matkasta pois. 

Yritän taistella vastaan etten tarvis mitään hiton lippuja ja lappuja, haluun olla NORMAALI.. Yritän vaa kovasti kääntää selkäni tälle asialle, ettei tää oo mitään mut nyt tää on käyny rassaamaan elämää ja ihmissuhteita kun en muista ja buukkaan 5 tapahtumaa samanaikaisesti päällekkäin ni kaipa miun on tehtävä jotain.. 

Aivot pls.

070717

Miuta ärsyttää syömis- sekä juomisäänet, varsinki sillon kun mie oon todella huonolla tuulella. 

Mie en voi syödä kasuaalisti ellei taustalla ole joku sarja tai elokuva tai mikä vaan roskaohjelma. Jos on todella hiljaista niin silloin kuulee omat syömisäänet ja sit ei oo kivaa.

Miuta hermostuttaa syödä 

ei-niin-tutussa seurassa, en esimerkiksi napostele juhlissa tai syö yhtä piirakkapalaa enempää. 

Miuta jännittää käydä 

ei-niin-tutun ihmisen vessassa, joskus voin pidätellä koko reissun ajan. Tosin tää on helpottanu mitä se on aikasemmin ollu.

Joukkotapaamiset hermotuttaa, varsinki jos tiiän, että sielä tulee olemaan puolituntemattomia ihmisiä.

Kaikki tulevat proggikset jännittää ja yleensä jos joku juttu on tulevaisuudessa tulossa blokkaan sen mielestä enkä suostu ajattelemaan sitä. Sen takia tunnen syyllisyyttä jos en esimerkiksi pysty ottamaan käsikirjoitusta kaapista ja harjotella vuorosanoja.

Kaikki likatahrat inhottaa kotona ja miun on pakko hakea pesuaine ja rätti heti kun sellasen nään.

Miusta on ihan mielenkiintosta miten osaan vasta nyt sanoa, että miula on omia rajoitteita. Tai miten mie mukamas huomaan ne vasta nyt et nää sikiää miusta itsestäni.

Mutta edelleen on järettömän mahtavaa, että näistä osaa nykyisin puhua. Oon vasta nyt pystynyt puhumaan näistä omalle äidilleni.

Helpottavinta on puhua näistä läheisimmille ystävilleen, koska heille se on normaalia. Kukaan ei tuomitse ja hyö osaa antaa miule aikaa ja ymmärrystä ku outoilen.

Joka tapauksessa, mie yritän kovasti päästä näistä asioista yli. Tällä hetkellä miusta tuntuu, että teen hyvää tulosta kun oon kerrankin enemmän ihmis- kuin kissaseurassa. Miau.

300517

Mieli tekee kepposia. 

Google-haussa "stressi ja ahdistuneisuus".

Muistatko Emmi sillon pari kesää sitten kun kaaduit lavasteisiin kesken esityksen? 

Mites se kerta ku lähentelit kännissä? 

Ahhahhahh entäs se ku naapuri tuli käymään just sillon kun olit alasti olohuoneessa!!

Ohhoh ootko aatellu muuten sitä ettet oo lukenu plaria yhtään? 

Entäs se syksyn projekti? Ootko harjotellu?

Mites kesä? Ootko töissä? Aa et, joojoo lähteeköhä kämppä alta?

Hyi juma tääl on likasta, kato nyt noita rasvatahroja liedellä!

Hahah aattele, kello lähenee puolta yötä ja siula ois huomenna työpäivä. 

No mut mites se kerta ku pussasit sitä yhtä kaverii miljoona vuotta sitte, aika nastya vai mitä.

No ei siinä. 

Calm your tits. 

Välillä päässä soi macarena, paardit ovat parhaat ja lauantainen discomusiikki. 

Miks tuntuu että aika loppuu??

Nyt alkoi soimaan päässä lause "aika juoksee meitä vastaan"..

Mie en osaa rauhoittaa itseäni, millon miun sisäinen aikapommi räjähtää? 

Surkuhupaisaa on se, että olen suunnitellu kaiken valmiiksi. Mie tiedän, että kaikki tulee menemään hyvin. 

Mutta oon myös aikamoine jossittelija.

Tällä hetkellä tuntuu, että stressaan vaa stressaamisen takia. 

Ei oo stressattavaa, MUTTA JOS!?

Miula ei taida olla luottamusta tarpeeksi itseeni, että oisin mukamas muistanut kaiken tarpeellisen suunnitellessani asioita.

Miun tuurilla elämä heittää kuitenkin jossain vaiheessa häränpyllyä!

Ei mikää voi mennä ku ruusuilla kävelis..

Calm your tits, m'am

Mielessä rullaa 600 000 asiaa, oispa joskus iha zen.

070517

Mikä on se hetki kun voi tyytyväisenä istahtaa ja miettiä, että kaikki on hyvin. 

Milloin se kuiskiva olento päättää olla hiljaa. 

Milloin se olento myös näkee, kuinka elämä joskus hymyilee. 

Milloin se olento antaa ihmisen nauttia olostaan. 

Tää olento on ihmisen suurin vihollinen, jokaiselta löytyy oma äänensä pään sisältä. 

Jollakin tää ääni sanoo ettei siusta ole mihinkään, toisilla se huutaa röyhkeyksiä siun ulkonäöstä ja osalla se voi lyödä siut niin alas, et on hankala taistella itsesi sitä kuilua ylös. 

Kukaan muu ei lyttää meitä niin alas kun myö ite. 

Milloin osaa olla tyytyväinen ja lopettaa itsensä kyseenalaistaminen. 

Milloin sitä näkisi täydellisesti, että sitä riittää maailmalle 

JUST NÄIN. 

Mie olen oppinut hiljentämään tätä epäilyksen ääntä haastamalla itseäni aivan uusiin sfääreihin. 

Lopetan hetkellisesti laskelmoimisen ja teen jotain mikä saa miun sisuskalut huutamaan APUA. 

(postaa uus kuva, postaa uus kirjotus, laita punainen paita tänään, rintavako on ok, tatuointi on ok)

Miula on nimittäin paha tapa yliarvioida kaikkea ja kaikista eniten miuta pelottaa mitä miusta ajatellaan. 

Tarkistelen vähintään 7 kertaa olenko kirjoittanut jotain oikein tai 9 kertaa sitä voiko tän kuvan julkaista koska miun vasen kulmakarva söjöttää jotenki hassusti ja miun iho ei oo silee. 

Mitä jos mie nyt laitan tän kirjotuksen ja joku tulee ja haukkuu miut? 

Oon iha varma et romahan, en kestäis sitä yhtään. 

Koska siinä vaiheessa se ääni miun sisällä sanois et 

"Kato nyt Emmi, miehän sanoin siule, että siinä käy näin! Ei kukaan siusta oikeesti tykkää!". 

Ja se murtais miut ihan täydellisesti. 

Mie oon iha varma, et mie oon täydellinen virhe. 

Mie oon virus tietokoneohjelmassa, mie oon glitchi pelissä, mie oon jar jar binks tässä galaksissa. 

Todellisuus voi olla jotain aivan muuta, miun mielipide kulkee hyvin paljon käsi kädessä ulkopuolisten mielipiteiden mukaan. 

Tällä hetkellä mie osaan sanoa, että mie olen lahjakas. 

HILJAA. 

Mie osaan sanoo, että mie oon ylpee miun työsaavutuksista. 

HILJAA. 

Mie osaan sanoa myös sen, että miun elämä on ihan mielekästä. HILJAA. 

Näin mie lyön turpaan sitä rumaa puolta miusta. 

KABOW ja BOOM! 

Mie koitan kovasti taistella sitä epäilyksen ääntä vastaan, taistele sieki ja löydä siun vahvuudet!

Tässä on miun vahvuuksien yks voimanlähde

Peace OUT!

120417

Miule puhkes akne yläasteella, joka paheni iän lisääntyessä. 

Siinä vaiheessa kun täytin 20 oli naama aiiika pahana.

Syviä arpia ja kipeitä (PIRUN kipeitä) patteja. 

Kaikki hoidot tuli kokeiltua. 

Bentsoyyliperoksidi-voiteet(vetyperoksidin sukulainen)ja antibiootit. 

Meni muuten monet lakanat, tyynyliinat ja pyyhkeet pilalle näistä voidehoidoista, koska tämä bentsoyyliperoksidi vaalentaa tekstiilejä.

Luontaiset huuhaahoidot (sinkki mm.) ja maidottomuus. 

Kaikennäköstä sontaa tuli työnnettyä voiteena ja pillerinä, minkään auttamatta. 

Viimeisenä sain lähetteen ihotautilääkärille! 

Sain viiiiiimein asiantuntevaa hoitoa! 

Kunnon tappolääkitys pääle! Aww yiss.

Tästä lääkehoidosta oltiin puhuttu netissä paljon, se oli kuulemma auttanut suurimmalle osalle ihmisistä. 

Olin innoissani. 

Kyseessä oli siis isotretinoin actavis.

 Pirun tuju lääkitys, raskaaksi tuleminen lääkityksen aikana on hiton iso NO NO. 

Lääkitys aiheuttaa sikiöepämuodostumia.
Oli siis käytävä kuukausittain reseptiä vastaan verikokeissa, joissa testataan onko raskaana.
Voi vaurioittaa myös maksaa, joten alkoholikin on BIG NO NO.

 Sekä kuivattaa aivan hittona mm. ihoa (ja kaikkea muuta)! 

Siis ihan totta, TOSI kovasti kuivattaa.

Iho toukokuussa ennen lääkitystä

Iho ennen lääkitystä

Lääkitys ollu päällä muutaman kuukauden, parannusta edellisiin

Lääkäri kysyi, että oliko aknea muuallakin kuin kasvoilla. Esimerkiksi hartioilla, selässä..? NOPE! 

Häpeissäni osoitin kannikkaani. 

Ei muuta kuin housut kinttuun ja JAAHAS. 

Lääkäri totesi nopean vilkaisun jälkeen, että neidillä on HS-tauti. 

Siis.. kuinka rentouttavaa, mutta niin raastava!

Mie olin (olen) kärsiny "aknesta" kannikoissani jo 6-7 vuotta, ja nyt VASTA sain selville, että kyseessä onkin TAUTI. 

Kaikki ne käynnit lääkärissä, kukaan ei tiennyt mitään ja kuinka monta antibioottikuuria söinkään vaivaan. 

Eihän ne tietenkään auttaneet, kun kyseessä on immuunijärjestelmän häiriöstä!

 Helposti hankautuvat ja hikoilevat paikat TULEHTUVAT.

Sain diagnoosin vaivaani ja aloin ottaa selvää tästä sairaudesta.

HS-tauti eli hidradenitis suppurativa on krooninen ihosairaus

Oireina ovat tulehtuneet alueet tyypillisesti kainaloiden ja nivusten alueella sekä rintojen alla.

Ja meikäläisen tapauksessa suoraan takapampuloilla.

No mutta. 

HS-taudin tarkkaa syytä EI tiedetä.
Se voi puhjeta milloin vain.

Tautia ns. edesauttaa tupakointi ja liikakilot.

Ei ole 100% varmaa mikä sen laukaisee tai onko se perinnöllistä.

Joka sadas suomalainen voi sairastaa tätä.

1% maailmanlaajuisesti koko väestöstä sairastaa tätä. 

Ja koska kyseessä on aika nolo tauti (siis apua onko mulla finnejä perseessä??) monikaan ei ilmottaudu ihotautilääkärille.

Kyseessä on krooninen sairaus, eli ns. parannuskeinoa ei ole. 

On vain lieventäviä hoitoja.
Jokin injektio-lääke Humira, joka vähentää tulehdusta.

Ihonsiirto tulehtuneelle alueelle, mutta tauti on viekas ja hyppääkin leikkausalueen ulkopuolelle. 

Antiperspiranttia, KAIKKIALLE, ehkäisee hikoilin ja hinkkauksen.

Talkkia, KAIKKIALLE, estää hikoilun.

Huuhaahömppähoidot, kuten suolasuihkeet (HIMALAJAN SUOLAA KAIKKIALLEEEE).

Kirsikkana kakun päällä!
HS-tautia sairastavilla on 50% suurempi mahdollisuus sairastua syöpään.

Kaikille teille akneihoisille, ja HS-sisaruksille!
Ei luovuteta! Kannetaan kehoamme ja ihoamme ylpeänä!

Miun akne on poistumassa tästä piiristä, johon minä ja HS jäämme.
HS on jo miun identiteettiä.

Ja nää on sellasia asioita joille ei voi mitään. Ne on hyväksyttävä. Tää tauti on kuitenkin sellanen, että se voi dramaattisesti laskea elämänlaatua. Tää on tosi kivulias ja nolo sairaus.
Miun on noustava sen yläpuolelle.
Se hetki kun alat hyväksyä oman kehon, niin realiteetti tulee ja lyö siuta täysillä naamaan.
Miun on noustava sen yläpuolelle.

Keskustelisin tosi mielelläni muidenkin kanssa tästä.
Haluatko kysyä jotain? KYSY.
Oletko kanssasisarus? KERRO.
Haluatko kysyä jotain Isotretinoin-hoidosta?
YOU NAME IT!

BE STRONG.
HUOM. Monille on auttanut ihonsiirto, joten toivo EI ole menetetty. Ja tutustun nyt syvemmin tähän Humira-lääkkeeseen!
Taistelkaa!

270317

Mie oon kokeillu "mitämiulekuuluu"-blogia, koska ajattelin että kansaa kiinnostaa mitä miule kuuluu. 

Halusin myös paikan mihin sylkeä hemmetisti kuvia, koska olin saanu lainaan järkkärin. 

Olin olevinaan tosi taiteellinen kuvaaja.

"teehee tänään parkeerasin ite auton"

Lukion röökipaikalla, RLY

"Tänään tein salaatin :3"

Mie oon kokeillu runoblogia ja se oli jo itessää aika kamalaa. 

Ja vaati miulta paljon et viittisin ees julkassa ne. 

Ne on aika hirveitä. 

Ja tekotaiteellisia.

täsä miun oma sarjakuva

Mie oon kokeillu "muoti"-blogia, koska ajattelin pukeutuvani muodikkaan erikoisesti. 

Ja että kansaa kiinnostais miun kirpparipuvuntakit ja baskerit.

baskeri oli se juttu, olin taiteellinen

valkoinen t-paita, farkkupaita ja pikkutakki.. FASHION, look it up.

Saimaannieriä oli kova juttu

high fukin fashion

uudet kirpparikengät

uusi kirpparitakki

Mie oon aika pitkään kirjotellu liibalaaba-blogia. 

Välillä kuulumisia ja erittäin paljon oksentelua. 

Oksentamine on ollu se miun juttu. 

Oksentaminen helpottaa, saa lervattua ulos kaiken tarpeellisen ja mieltä painavan. 

Hartiat ja mieli kevenee. 

Ja mie tykkään miun oksublogista, se on niin mie. 

Mie kirjotan tätä miun vuoksi, en todellakaan hamua lukijakuntaa, vaan haluan tuoda julki omia henkilökohtasia ajatuksia. 

Nyt on tosi IN miun itteni hyväksyminen ja samalla kyseenalaistaminen. 

Mie oon aika ristiriitanen tyyppi. 

Nytki mie vaa oksennan. 

Sanat ja ajatukset ulos. 

Mie oon miettiny crop topin ostamista, koska oon hip.. ja cool.. ja alan hyväksymään miun kehoa. 

Varmaan putoon heti ku joku arvostelee, mut sitä ennen otan ilon irti kaikesta. 

Ja näin, aihe irtos...

Ei muuta kuin kokeilkaas ite lervata kaikki mietteet kerranki mustaa valkoselle! 

Jos se helpottaa.. toivottavasti helpottaa. 

Voitte postaa sen, piilottaa likaset ajatukset kaappiin tai seremoniallisesti POLTTAA sen paperin ja ne ajatukset. 

Hei, idea. 

Oksentakaa jotain kommenttikenttään, tää on Anonyymit Oksentajat!

230317

Miula on hurjan tyhjä olo.
Mie oon harvoin YKSIN.

Sillon ku jään yksin kotiin kissojen kanssa, meinaan tulla hulluks.
En keksi mitään tekemistä, ja mitään ei tee mieli tehdä. 

Ei oo hyvää peliä, ei tee mieli lukea tai selata nettiä.
Todella syvä ja ammottava tyhjyys ympäröi.
YKSINÄISYYS.

Miula on ihania ystäviä, mut kuitenkin oon yksinäinen. 

Tää on hurjan jännä. 

Oon hirvittävän eristyksissä, mutta ihmisten ympäröimänä.

Mikään tekeminen ei tunnu järkevältä tai merkitykselliseltä yksin.
Tekis mieli vaan käyä nukkumaan, kun on raastava olla hiljaisuudessa.

YKSINÄISYYS.

Tykkään olla yksin yhdessä.

Yksin YHDESSÄ. 

Mie en osaa prosessoida miun tunteita. 

Oonko läheisriippuvainen vai vaan superouto?

Miun olo on välillä kun kissalla.

Kissalla, joka ei osaa päättää tullakko sisään vai mennäkkö ulos.

MAUMIAU haluan ulos, ja hetken päästä maukumaan takaisin sisälle.

Sisälle päästyään haikailee ulko-oven edessä ulos. 

MAUMIAU,

Yksinäisyys on kauhea syövyttävä tyhjyys. 

Se syö kaiken ympäriltä.

Maalaat lattiaa mustaksi ja huomaat saartaneesi itsesi nurkkaan. 

Ainoaan maalaamattomaan nurkkaan.

paintissä 9000tuntia

190217

Mie oon rakentanu vuosien mittaan kehoni ympärille suurta ja mahdollisimman vankkaa muuria. Muuri on korkea, punaista tiiltä silmänkantamattomiin! 

Tukeva ja läpäisemätön.

Elämässä mie oon kohdannu paljon vastoinkäymisiä. Ei niinkään suurta epäonnea vaan järkyttävän kauheeta mustaa ihmissuhteissa.

Ystävyyssuhteet ei ala- eikä yläasteella kestäneet pitkään. Ajattelin sen aina olevan minusta. 

Miuta oli helppo yllyttää ja käskyttää. Mitä vaan työ haluutte kuhan piätte miut lähellä.

Mie alotin teatterin yläasteella ja aloin saada enemmän kiinni omasta persoonasta. Ja siitäkin, että on myös hyviä ja lämpimiä ihmisiä. 

Ihmiset, jotka päästi miut oman muurinsa sisälle ja silti oli vaikea raottaa oman linnakkeen tiilejä. 

Niin se lämpö sieltä levisi myös muurin tiiliskivien raosta sisäpuolelle. 

Brick by brick, vuosien kuluessa muuri ei ole enää pilviä hipova. 

Suurimpana onnena elämään on ystävät. Ystävät opettaa niin paljon.

Mie olen voinut avautua ja osaan rakastaa enemmän.

Tänään liikutuin kyyneliin kun katsoin ystävien vanhojen tanssista videota. 

Mie tunnen.

Mie rakastan.

Always.