Miuta ärsyttää syömis- sekä juomisäänet, varsinki sillon kun mie oon todella huonolla tuulella.
Mie en voi syödä kasuaalisti ellei taustalla ole joku sarja tai elokuva tai mikä vaan roskaohjelma. Jos on todella hiljaista niin silloin kuulee omat syömisäänet ja sit ei oo kivaa.
Miuta hermostuttaa syödä
ei-niin-tutussa seurassa, en esimerkiksi napostele juhlissa tai syö yhtä piirakkapalaa enempää.
Miuta jännittää käydä
ei-niin-tutun ihmisen vessassa, joskus voin pidätellä koko reissun ajan. Tosin tää on helpottanu mitä se on aikasemmin ollu.
Joukkotapaamiset hermotuttaa, varsinki jos tiiän, että sielä tulee olemaan puolituntemattomia ihmisiä.
Kaikki tulevat proggikset jännittää ja yleensä jos joku juttu on tulevaisuudessa tulossa blokkaan sen mielestä enkä suostu ajattelemaan sitä. Sen takia tunnen syyllisyyttä jos en esimerkiksi pysty ottamaan käsikirjoitusta kaapista ja harjotella vuorosanoja.
Kaikki likatahrat inhottaa kotona ja miun on pakko hakea pesuaine ja rätti heti kun sellasen nään.
Miusta on ihan mielenkiintosta miten osaan vasta nyt sanoa, että miula on omia rajoitteita. Tai miten mie mukamas huomaan ne vasta nyt et nää sikiää miusta itsestäni.
Mutta edelleen on järettömän mahtavaa, että näistä osaa nykyisin puhua. Oon vasta nyt pystynyt puhumaan näistä omalle äidilleni.
Helpottavinta on puhua näistä läheisimmille ystävilleen, koska heille se on normaalia. Kukaan ei tuomitse ja hyö osaa antaa miule aikaa ja ymmärrystä ku outoilen.
Joka tapauksessa, mie yritän kovasti päästä näistä asioista yli. Tällä hetkellä miusta tuntuu, että teen hyvää tulosta kun oon kerrankin enemmän ihmis- kuin kissaseurassa. Miau.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti